juoksutossut

Moikka, Päätin nyt kirjoittaa pikkasen mietteitä näin Tukholman jälkeen, onko ollut elämää sen jälkeen ja miten on mennyt. Ensin tietenkin ensimmäinen viikko meni levätessä ja fiilistellessä, että se on nyt tehty ja selvitetty. Vuosi tehty duunia sen eteen ja melko säntillisesti kyllä tein mitä pitikin, oli siinä hetki jolloin ei juoksu maistunut mutta valmentajani tuntee jo sen verran hyvin, tiesi mistä narusta kannattaa Mindeä vetää niin kyllä se treenaa. Niin eka viikko oli lepoa, kävelin kyllä ja juoksemaan olisi tehnyt hirveesti mieli vaan sinne ei saanut mennä kunnes tuli ne viikot että sai juosta....  Ensimmäinen meni hyvin lepoviikon kilsoilla ja tuntui että kyllä juoksua olikin ikävä mutta seuraava viikko...ei ois jaksanu kiinnostaa. Toki juhannusviikko ja voin sanoa että kaupan alalla se on joulun jälkeen seuraava rankka koitos....mökkiläiset saapuu Pälkäneelle ja tavaraa menee. Kroppa oli kovilla siis kyllä töidenkin vuoksi. Mutta lenkillä kävin vain tii

Hejsan jospa herättäisin blogin kirjoittamisen taas henkiin.... tuli kysymys, että päivitätkö juoksun blogiin tai faceen niin tässä mietin päivän, että miksipä en....  ja nyt tässä ollaan ja ajattelin kertoa mitä tuli tehtyä lauantaina 1.6.2019 :) Ensin pieni pohjustus viime vuodesta: Viime kesänä lomamatkalla Tahkolla mietin kun kuuntelin Juoksijan sielu- äänikirjaa, olisiko musta juoksemaan maraton.... siitä koutsille laitoin viikkoraportissa kysymystä ja sain vastauksen että kyllä, mutta se vaatii työtä vuodeksi eteenpäin. Päätettiin sitten tavata lomien jälkeen ja keskusteltiin asiasta. Ilja kysyi oletko valmis tekemään kaikki treenit niinkuin "käsketään" lupasin ja niin teimme kättä päälle, maratonia kohti mutta missä juoksisin sen...no tietenkin Tukholmassa muita vaihtoehtoja ei edes ollut. Niin lähti yhteinen projekti ja se huipentui viime viikonloppuna. Perjantai 31.5 Aamulla 5.20 oli kyyti tulossa hakemaan, lähdimme Jukan ja Hannamarin kanssa