Ensimmäisen maratonin jälkitunnelmat

Moikka,

Päätin nyt kirjoittaa pikkasen mietteitä näin Tukholman jälkeen, onko ollut elämää sen jälkeen ja miten on mennyt.

Ensin tietenkin ensimmäinen viikko meni levätessä ja fiilistellessä, että se on nyt tehty ja selvitetty. Vuosi tehty duunia sen eteen ja melko säntillisesti kyllä tein mitä pitikin, oli siinä hetki jolloin ei juoksu maistunut mutta valmentajani tuntee jo sen verran hyvin, tiesi mistä narusta kannattaa Mindeä vetää niin kyllä se treenaa.

Niin eka viikko oli lepoa, kävelin kyllä ja juoksemaan olisi tehnyt hirveesti mieli vaan sinne ei saanut mennä kunnes tuli ne viikot että sai juosta.... 

Ensimmäinen meni hyvin lepoviikon kilsoilla ja tuntui että kyllä juoksua olikin ikävä mutta seuraava viikko...ei ois jaksanu kiinnostaa. Toki juhannusviikko ja voin sanoa että kaupan alalla se on joulun jälkeen seuraava rankka koitos....mökkiläiset saapuu Pälkäneelle ja tavaraa menee. Kroppa oli kovilla siis kyllä töidenkin vuoksi. Mutta lenkillä kävin vain tiistaina ja sunnuntaina...viikkokilsat kuitenkin sen 40km/viikko ja jos tiistaina juoksee 14 kilsaa niin tietäähän se sunnuntaille sitten melkosta lenkkiä.

Keuruulla oltiin pe ja la...yöksi ajelin kotiin, kotona noin 1.30 molempina öinä. 

niin siinä kyllä koeteltiin, että haluanko mä juosta sunnuntaina....

Onnex oli lenkki sovittu, ei ois tossut liikkunu millään muuten ja 21 kilsaa käytiin juoksemassa. Kyselin instan puolellakin, että mistä motivaatiota maratonharjoitteluun....sain hyviä vinkkejä kyllä :)

Mutta sitten kävin ihanan Katin kanssa kahvilla, juteltiin niitä näitä ja jaksamisesta... niin siinä sitten mietittiin, kun se vuosi oli aika intensiivistä harjoittelua Tukholmaan, nyt se on koettu 42,2 kilsaa. Niin jotenkin vaan on vaikee saada siitä sellasta motia enään kun se on nähty vaikka joo kyllä mä olen menossa toiselle maratonille syksyllä. Ja olen luvannut juosta sen Tampereella 31.8....kisa josta en tykkää yhtään :)

Sama kierros 4 kertaa ympäri, tiedän että mua jo puuduttaa kakkoslenkillä. Ehkä sekin on nyt se syy miksi mä en saa itteeni motivoitua sinne. 

Mutta lupaus on annettu juoksukaverille niin siitähän pidetään kiinni ja se juostaan yhdessä.

nautin järvimaisemasta...tämä kuva otettu Tahkolla

Nyt kun kuitenkin käynyt itekseen lenkillä näitä asioita mielessään läpi niin hupsis kummasti olen jo 3 lenkkiä tehnyt tällä viikolla. Kyllä silti pitäis mennä valmentajan kanssa hetkex istuun alas, tiedän kun Iljan kanssa asioista keskustellaan niin sitten saa sellaista uutta tekemisen meininki asennetta tähän harjoitteluun.

Että on ollut haastetta lähteä lenkille ja kai se vaan kuuluu tähänkin lajiin, että kun haaste on tehty niin sitten sitä tippuu sellaseen tyhjiöön. 

Vaikka elämässä on paljon muutakin kuin juoksu...

-perhe

- ystävät

-työ josta tykkään ja ihana työpaikka

- juoksukaverit :)

Elämä on vaan ihanaa kun sen oikein oivaltaa..... 

Tälläiset mietteet näin lauantai aamulle..... 

Mukavaa viikonloppua jokaiselle!!

<3 Minde