KISARAPORTTI HHM2018



Heippa,

se on nyt viikko kulunut siitä kun juostiin HHM ja saanu sitä vähän jäsennellä ja miettiä miten se meni....mitä pitää kehittää...

Perjantaina menin jo Helsinkiin ja oltiin Vakuunassa yötä, itseasiassa oltiin sunnuntaihin saakka Helsingissä. Se on pieni "loma" kun mennään näille ns maratonmatkoille :)






Mutta siis itse kilpailupäivään.....

Kello soi vaille kuusi ja menin tilaamalleni aikaiselle aamiaiselle, yllättävän hyvin nukuin yön vaikka mulla on ongelma yleensä niskat jumissa kun nukun jollain muulla tyynyllä kuin omalla, mutta oli todella hyvät tyynyt tällä reissulla. Niin istuin aulassa yksinäni ja nautin aamiaista. Mietin jo mihin aikaan lähden kisapaikalle, mutta kun menin takaisin huoneeseen niin olinkin vielä nukahtanut uudestaan. Kello oli varmuuden vuoksi soimassa 7.45, että kerkiin hyvin siirtymään hotellilta.







8.15 lähdin köpötteleen kisapaikalle ja näinkin siitä yhden tuttavan Lahden ajoilta ja hetki vaihdettiin kuulumisia ja sitten siirryttiinkin jänisten perään.
Päätin lähteä 2.00 tunnin jänisten takaa.... mutta pallot oli sen verran kaukana kuitenkin kun lähdettiin juoksemaan, niin en ruvennut kiristämään vielä niin paljoa että saan ne kiinni. Päätin lähteä juoksemaan omaa vauhtia.

Suunnitelmani oli juosta ensimmäinen 10 kilometriä sellaiseen pikkusen reilu tunti.... ja sillä lähdin.
Aurinko porotti siinä kun juostii talojen välissä ja kohti katajanokkaa mietin lippalakki joka jäi hotelliin, se olisi suojannut päätä. Kuumuus tuntui päässä ja mietin jo ensimmäistä juomapistettä, tästä ei tuu mitään....kuolen tänne.

Ekalla juomapisteellä sitten otin juotavaa, olin päättänyt juoda jokaisella juomapisteellä edes vettä, heikkouteni on juomattomuus mutta sen tiesin, että ilman juotavaa en selviä tuota matkaa tuolla ilmalla. Sitten tajusin kaataa toisen kupin vettä päähän ja voin sanoa, kylmä vesi tuntui taivaalliselta. Matkaa oli paljon helpompi tehdä ja juoksu kulkikin hyvin. Tasasta vauhtia juoksin ja seurasin ranteesta että hyvä vauhti ja tuntuu hyvältä.

10 kilsan kohdalla näytti että reilu tunti takana ja mietin, tämähän menee helposti tänään. Enkkaa kohti mennään.... joka juomapisteellä vettä huiviin ja päähän ja ei muutakuin tasasta vauhtia eteenpäin. Alkoi jo tulla sellainen pieni toivo siitä että mä teen sen.

Kunnes tuli 12 kilometrin kyltti....silloin alkoi oikea takareisi kiusata.... koitin keskittyä vain juoksemiseen ja sulkea kivun pois... mutta joka askeleella sen tunsi kuin takareisi kramppaa. Pikkuisen himmasin vauhti sitten 15 kilsan kohdalla ja siinä vaiheessa tajusin, enkka on mennyttä.

En pystynyt enään kiristämään vauhtia ja ohi meni 2.15 jänikset....koitin pysyä siinä vauhdissa, mutta ei tullut mitään. Pallot katosi aika nopeesti aika kauas. Päätin rimpuilla kinttuni kanssa niin ettei ainakaan 2.30 jänikset mene ohi. Sitten oli vielä sellainen "mukava" mäki kiivettäväksi....se meni kyllä kävellen, muuten tykkäsin kyllä tämän vuoden reitistä, mutta tää mäki oli mun mielestä pahempi kuin pasilanmäet edellisvuonna.

Kun sitten radan varteen päästiin niin 2.20 jänikset meni ohi.... se ei mennytkään enään niin äkkiä kauas että pystyin siinä näköpiirissä juoksemaan. Mutta kyllä mietin taas viimeisten kahden kilometrin aikana, että mitä ihmettä varten mä ilmoon itteeni näihin kisoihin kun tää on lopussa yhtä tuskaa... ja juuri ennenkuin kaartui loppusuora niin olin jo ihan tööt....mutta ohitseni meni kaksi oranssipaitaista juoksijaa KPK 24/7 paidoissa ja KIITOS heille, päätin pysyä heidän kannoillaan ja juoksin varmasti uuden enkan viimeisellä 200 metrillä.... ja tuuletin jopa maalissa :)













Saatuani kisatorilta kaikki puurot yms mukaani ja tietenkin sen mitalin :) niin lähdin köpötteleen hotellille....pikasuihku ja itsensä laitto ja sitten takaisin kisapaikalle.













Seuraavaksi oli kids maraton ja kummityttäreni oli menossa juoksemaan sinne. Kummitäti lähti tsemppaamaan ja kannustamaan....otin aikaa itseasiassa omalla sekunttikellolla ja voin sanoa että kilsa meni melkoisen kovaa vauhtia... 5.46.94..... waude :)





Kyllä olen tykännyt näistä HHM kisoista.... 5 kertaa kun järjestetty ja minä olen niistä juossut viimeiset 3, pikkasen voin olla ylpee itestäni.



Nyt katse kohdistuu jo elokuun seuraavaan kisaan.... Turku ja Paavo Nurmi Puolimaraton, ekaa kertaa nyt Turkuun. Parin viikon päästä alkaa kesäloma ja pääsee treenaan oikein kunnolla...saa nähdä kuinka vaikuttaa juoksemiseen kun pystyy nukkumaan ja treenaamaan ja syömään... niin odotan näitä 3 viikkoa. Ekan viikon saan treenata Pyhällä ja seuraavan viikon Tahkolla.... se on "pohjoisen treenileiri" edessä ja vika viikon juoksen kotikulmilla....

Nyt seuraamaan jalkapallokisoja.... viekö Tanska :)



<3 Minde












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marraskuun mietteitä

Tukholman maraton 2019

Ensimmäisen maratonin jälkitunnelmat